Ensimmäinen pitsihuivini: Minttumaari

Olin päättänyt tehdä äidilleni pyöreiden vuosien kunniaksi syntymäpäivälahjaksi (ylioppilaskirjoitusten takia tosin vähän myöhäiseksi sellaiseksi) jotakin hieman isotöisempää ja päädyin pitsihuiviin. Kyselin Facebookin neulonta-ryhmästä vinkkejä ja päädyin tekemään Minttumaaria.
Ohje on Ullasta: http://www.ullaneule.net/0207/ohjeet_minttumaari.html
En ollut koskaan aiemmin neulonut kolmiohuivia enkä pitsiä. Myöskin kaavion seuraaminen oli uutta, olen aiemmin neulonut lähinnä ilman ohjeita..
Langaksi olin hankkinut Teeteen elegantia, äitini suosikkivärissä, turkoosina.

Alku ei ollut todellakaan helppoa.. :D Purin huivin viidesti sen jälkeen, kun olin neulonut I-kaavion ja II-kaavion kerran.. Välillä epätoivo meinasi iskeä ja lankakin alkoi jo kärsiä ainaisesta purkamisesta. Jouduin purkamaan myös välillä, usein montakin kerrosta ja silmukka silmukalta purkaminen oli erittäin hidasta. Onneksi oli pitkähkö junamatka, jolla pystyin neulomaan. Huivin teko alkoi loppua kohti kuitenkin (vihdoinkin) sujua.
Ongelmana oli myös se, etten voinut pyytää apua äidiltäni, koska langan väri olisi paljastanut liikaa. Mummostakaan ei olisi ollut apua pitsineuleen kanssa. Ei auttanut muu kuin tehdä ja purkaa ja viimeinkin onnistua.
Lisäksi huivia oli neulottava äidiltäni salassa. Meinasin paljastua vain kerran, mutta silloin ehdin piilottaa käsityön mekon helman alle viime hetkellä :D Ensimmäinen ongelma olikin langan keriminen, sen sain tehtyä kuitenkin yksin virittämällä vyyhdin jalkateriini.

Virheiltä ei vältytty, mutta tässä lopputulos! Vaikka otin reilusti isommat puikot ja tein löysääkin, jäi päättely hieman kiristämään silti.. Kuvissa huivi on ollut jo käytössä ja olisi ehkä ollut uutta pingotusta vailla ennen kuvaamista, mutta kerran sain äitini vihdoinkin huivin kanssa kameran eteen, oli kuvat otettava silloin.
Kauhua pitsihuiveihin ei onneksi jäänyt, sillä halusin kokeilla mallia uudestaankin.

 

Äitini reaktio "ethän sä osaa tehdä tälläistä" hänen avatessaan paketin kertookin kaiken pitsinneulontataidoistani ennen tätä :D Sanoinkin, että en todellakaan osannut, mutta siinä se nyt on. Hän vaikutti tyytyväiseltä huiviin (sietääkin sen panostuksen jälkeen :D ) ja langan väriin. Käyttöönkin huivi on päässyt jo useamman kerran.

Lankaa jäi, joten päätin tehdä jotain vielä huivin kaveriksi siitä. Päädyin pitsisiin sormikkaisiin, joista myöhemmin lisää :)