Aloitin neulomisen joskus huhtikuun loppupuolella, mutta olin koko kesän tekemättä sitä ollenkaan. Huivia oli valmiina joku 2,5m ja olin ajatellut, että tekisin ehkä nelimetrisen, kun ne aiemmat mummon tekemät olivat n. 3,5 metrisiä. Syksyllä sitten kun jatkoin taas huivin tekemistä, ystäväni keksi haluavansa 7-metrisen huivin. Kyllä, 7 metriä. Hän ei ollut tässä vaiheessa tietoinen, että olin tekemässä hänelle jouluksi huivia ja lupasin sitten harkita asiaa uudestaan joulun jälkeen, kun ei olisi niin kiirettä lahjojen tekemisessä. Hetken kypsyteltyäni ideaa, ajattelin, että säästän sen vajaat 3m neulomista sillä, että jatkan tästä saman tien sen 7 metrisen. :D Neulon yleensä luennoilla, että pysyn hereillä ja myös seuraisin. Tämmöinen ainaoikea oli siis mitä parhainta luentoneulomista, koska siinä ei tarvinut mitään katsoa tai laskea. Opiskelukaverit oli kylläkin sitä mieltä, että neulos, jolle pitää olla oma kassi, ei ole kovin järkevä homma :D
Lankana on 7-veljestä, kuten mummolla, silmukoita 50. Langat ovat jämiä ja neuloin raidoista sen mittaisia, kun lankaa oli. 5 metrin kohdalla jouduin kylläkin ottamaan kokonaiselta kerältä beigeä ja valkoista, muuten kaikki olivat tosiaan vajaita jämäkeriä.
4 metrin kohdalla ajattelin, että tätä olisi ehkä mukavampi tehdä, jos vaikka joka 4. tai 5. raita olisi jotain erilaista pintaneuletta, mutta eihän nyt siinä vaiheessa voinut aloittaa erilailla. 3 metrin jälkeen kerin huivia aina rullalle ja avasin sen seuraavan kerran vasta kun sitä oli 6m, olihan se hieman järkytys :D Mitasta pysyin perillä laittamalla hakaneulan tai langanpätkän metrin välein merkiksi.
Koska langat ovat jämiä ja eri ikäisiä, ja suurin osa oli vyötteettömiäkin, niin joukkoon on saattanut eksyä nalleakin. Lisäksi nuo vanhat 7 veljekset olivat eri paksuisia nykyisen kanssa, joten huivin leveys vaihtelee sen takia hitusen vaikka koitinkin käsialalla sitä kompensoida.
Lankoja oli pääteltäväksi ihan mukavan paljon, varsinkin kun en siitä hommasta erityisesti tykkää.. Kuitenkin kun pääsin alkuun, niin ei se sitten taas ollut niin paha.
Pohdin jonkun aikaa, että miten ihmeessä saisin kuvattua huivin järkevästi.. Jos pukisin sen itselle, niin lopputulos näyttäisi lähinnä tältä:
Sitten keksin! Opiskelukaupungissani on isokokoinen mieshenkilö, jolla on taatusti aikaa mallinhommille sen verran, että saisin huivin kuvattua niin, että se olisi hyvin esillä. :D
Jos ette vielä klikanneet itseänne tänne, niin tehkää se nyt, niin näette, että tuon huivin voi pukea järkevästikin :D
Kuvaamisessa meinasi olla ongelmia sen takia, että olisin halunnut vähän joulutunnelmaa tai ainakin lunta mukaan! Sitä ei nyt kuitenkaan ollut saatavilla.. Luntakin suurempi ongelma oli se, että valoisaa oli pari tuntia, jos oli. Niinä päivinä, kun olisin ehtinyt huivin kanssa keskustaan, oli niin hämärää ja harmaata koko ajan, että ei olisi kannattanut. Ei se aurinko vieläkään paistanut, mutta sitä olisi saanut jäädä kevääseen asti odottamaan :D
Kuvaamiseen ei onneksi mennyt hirmu kauaa, mutta kyllä siinä jokunen ihminen ehti ihmetellä, että mitä on meneillään :D Lisäksi luulen, että muutama luuli huivin olevan patsaalla jo valmiina ja minä vain räpsin siitä sitten kuvia kuten aasialaisturistit
Vaikka itse sanonkin, niin kuvista tuli yllättävän hyvät. Kannatti siis pyöräillä kaupungille kameran kanssa aiheuttamaan ihmetystä taas kerran :D
Lankaa meni yhteensä 1239g eli nykyisessä koossa reilut 8 kerää. Jos vielä muuttaa tuon metreiksi vyötteen 150g~300m mukaan niin lankaa kului siis tällä suht kehnolla mittaustarkkuudella 2478m eli 2,5km :D
Urakka oli ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen, ihmisten ilostuttaminen etenkin jouluna on mahtavaa! Kuten sanoin ennen joulua jollekin ihmettelijälle niin tämä oli toivottu, muttei odotettu lahja :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti